Nostalginen Kotiliesi -näyttely 3.4. - 30.5.2024

Vanhat Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun kuvittamat Kotiliedet ovat museossa esillä aikajärjestyksessä.

Museon kevään näyttelyssä on mahdollisuus ihastella vanhoja Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun kuvittamia Kotiliesiä.

Lähes 300 lehteä vuosilta 1922 - 1951

Esillä ovat kaikki Martta Wendelinin kuvittamat lehdet, joita on 259 kappaletta. Vanhin numero on vuodelta 1922, joka oli samalla lehden näytenumero. Kokonaiset lehdet ovat kehystettyinä ja esitettynä aikajärjestyksessä.

Viimeiset Kotiliedet Wendelin kuvitti vuonna 1951. Pääaiheita kuvituksessa ovat koti, lapset ja tutut kotiaskareet, sillä koti ja sen tapahtumat olivat hyvin lähellä Wendelinin sydäntä. Vaikka Kotiliesi-lehti ilmestyi myös sodan aikana, ei yhdessäkään kannessa ole viitteitä sodasta. Sen sijaan Wendelin välitti maalaiselämän idylliä sekä suomalaisen elämänmuodon ihailua vuodenaikojen vaihtuessa.

Kotilieden kuvittajana toimi myös Rudolf Koivu vuosina 1933 - 1934. Myös kaikki nämä 36 lehteä ovat esillä näyttelyssä.

Martta Wendelinin kuvitus

Rudolf Koivun kuvitus

Martta Wendelinin kuvitus

Kuvitukset puhuttelevat yhä

Vuosikymmenten saatossa ei voitu aavistaa, että vanhat Kotiliedet tulisivat olemaan tavoiteltuja keräilykohteita erityisesti Wendelinin ja Koivun piirtämien kansikuvien tähden. Moni koti, vinttikamari tai kesämökki on saanut somisteeksi värikkään ja puhuttelevan taideteoksen juuri Kotiliedestä.

Näyttelyssä on myös myynnissä vanhoja Kotiliesi-lehden numeroita.

Näyttelyn aukioloajat:

Keskiviikkoisin klo 9 - 15
Torstaisin klo 13 - 19
Sunnuntaisin klo 10 - 16
Kotiliesi-näyttely + museon perusnäyttely 5 eur/hlö tai Museokortti

Martta Wendelin (1893-1986)

Martta Wendelin 50-vuotiaana

Martta Wendelin tunnetaan erityisesti korttien ja lehtien kansikuvien (mm. Kotiliesi) piirtäjänä sekä satukirjojen kuvittajana. Wendelin maalasi noin 650 joulukorttia ja lähes 30 joulumerkkiä. Hän käytti suomalaiskansallisia aiheita ja hänet tunnetaan erityisesti maalaiselämän ja kodin kuvaajana. Wendelin opiskeli Eero Järnefeltin ja Akseli Gallen-Kallelan oppilaana.

 

Martta Wendelin syntyi sahanhoitaja Wilhelm Wendelinin ja hänen vaimonsa Ida Wendelinin perheeseen Kymin Karhulassa vuonna 1893. Wendelin pääsi ylioppilaaksi vuonna 1910 ja aloitti sen jälkeen opinnot Helsingin yliopistossa, missä opiskeli taidehistoriaa ja piirustusta taidemaalari Eero Järnefeltin oppilaana.

 

Wendelin kuvitti WSOY:llä lasten- ja nuortenkirjoja sekä lasten lehtiä ja aikuisten kirjoja. Taidemaalarin ura sai uutta vauhtia, kun taidemaalari Akseli Gallen-Kallela aloitti vuonna 1921 WSOY:n kuvitusosaston esimiehenä. Gallen-Kallela toimi Wendelinin mentorina taidemaalauksessa.

 

Korttien ja lehtien kansien kuvittamisen ohessa Wendelin jatkoi maalaamista. Hän teki useita öljymaalauksia Helsingin maisemista, muun muassa Messuhallin työmaalta 1920-luvulla. Hän maalasi myös Diakonissalaitoksen läheltä rautatiesiltaa kuvaavan Helsinki-maalauksen 1930-luvulla. Hän teki 1920- ja 1930-luvulla myös maalausmatkoja niin koti- kuin ulkomaille.

 

Wendelin rakennutti itse suunnittelemansa taiteilijatalon Tuusulaan 1946-1947. Kanervala-nimisen talo oli osa Tuusulan taiteilijayhteisöä. Tuusulassa asuessaan Wendelin teki kuvitustöiden sijaan enemmän maalaustöitä. Erityisesti muotokuvien tekeminen työllisti häntä merkittävästi maisema- ja kukkataulujen lisäksi. Monet tuusulalaiset tilasivat erityisesti 1960-luvulla Wendeliniltä lapsensa muotokuvan. Wendelin kuoli Tuusulassa 92-vuotiaana.

Rudolf Koivu (1890-1946)

Rudolf Koivu 1910-luvulla

Rudof Koivu oli taidemaalari ja Suomen kaikkien aikojen merkittävin lastenkirjojen kuvittaja ja satukirjailija. Hänet tunnetaan Zacharias Topeliuksen, H. C. Andersenin, Grimmin ja Tuhannen ja yhden yön satukirjojen kuvista. Satukuvien lisäksi Koivu kuvitti romaanien kansia, aapisia, luku-, lasku- ja laulukirjoja. Lisäksi hän piirsi 155 postikorttioriginaalia, erityisesti joulukortteja.

 

Rudolf Sefanias Koivunen syntyi Pietarissa jouluaattona 1890 Henrik Zefanias Koivusen ja Juliana Petrova Hartikaisen esikoisena. Koivun vanhemmat kuolivat tuberkuloosiin, kun hän oli vielä pieni, ja kasvattajaksi ryhtyi hänen enonsa. Köyhän orpopojan seuraava koti löytyi isoäidin luota Tyrväältä. Koivu katosi usein päiväkausiksi talon takana avautuvaan koivumetsään. Siellä hänestä kaiketi sukeutui se oravien, jänöjussien, heinäsirkkojen, tonttujen, keijujen ja menninkäisten tuttu, jotka satukuvituksissa myöhemmin olivat.

 

Helsingin kadulla Rudolfin kohtasi hänen kummitätinsä Maikki Salmensaari, kansakoulunopettaja ja kouluneuvoksen rouva, joka kutsui pojan asumaan perheensä luo. Rudolf sopeutui hyvin heidän uskonnollishenkiseen ilmapiiriinsä ja hänen suhteensa perheen nuorempiin lapsiin muodostui lämpimäksi. Tämä lapsirakkaus säilyi läpi elämän itse lapsettomaksi ja myös perheettömäksi jääneessä taiteilijassa.

 

Perhe olisi mielellään kouluttanut nuorukaisen kansakoulunopettajaksi, mutta taiteellisesti lahjakkaana tämä päätyi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin. Opiskeluaikana Koivu hankki taskurahoja tekemällä pilapiirroksia Tuulispäähän ja Kurikka-lehteen. Koulun päätyttyä hän ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Koivu ihaili erityisesti hyviä piirtäjiä Akseli Gallen-Kallelaa, Juho Rissasta ja H. Simbergiä. Ystävä ja opiskelutoveri Matti Warén kuvasi nuorukaista muistiinpanoissaan:

 

"Hän herätti huomiota piirustussaleissa loistavasti tehdyillä mallipiirustuksillaan. Hän oli syvällinen taiteilijahenki, temperamenttinen ja hillitty yht'aikaa. Hän oli äärimmäisen arka kiitosta vastaanottamaan, omia töitään tovereille näyttämään tai itseänsä esillä pitämään."

 

Rudolf Koivun tarkoituksena oli ryhtyä taidemaalariksi, mutta toimeentulon hankkiminen pakotti hänet kuvittajaksi. Hän toimi WSOY:n vakituisena kuvittajana, mutta teki sittemmin töitä eri kustantajille. Rudolf Koivu kuoli aivoverenvuotoon 55-vuotiaana.